13. elokuuta 2013

Kuulumisia ja sormuksia

Kukkuu! On vähän vierähtänyt aikaa viime tekstistä, silloin olin vielä Antwerpenissa viimeisiä hommia tekemässä.  Palasin kesäkuun puolessa välissä tosiaan Suomeen ja lomailin juhannusviikon. Sitten olenkin tehnyt kosmetiikkahommia oikeastaan koko kesän. Vähän oli lomaa viime viikolla ja kävinkin Helsingissä huvittelemassa.

No nyt sitten jatketaan eteenpäin näitä opiskeluhommia. Viimeinen opiskeluvuosi alkoi eilen. Ja heti täytyy alkaa etsimään uutta harjoittelupaikkaa :) Nyt en aio lähteä muille maille, vaan suuntaan todennäköisesti pääkaupunkiin. Sen näkee ja kuulee myöhemmin ja varmasti tälläkin palstalla asian julkistan!

~ ~ ~ ~ ~

Nyt kuitenkin palataan vielä Belgiaan.

Harjoittelin tekemään muutamia sormuksia hopeasta. Se olikin jo tuttu juttu koulusta, joten työ oli mukava tehdä. Sain kuitenkin harjoitella myös uutta asiaa.


Olimme valaneet vahapuissa yläkuvassa näkyviä sormuksen osia, joten tehtäväni oli juottaa niitä paikoilleen sormuksiin.

Monet sormuksista oli valmiita ostettuja, mutta itse tein kaksi alusta alkaen.


Sahasin ensin sormuksen koristeen valutapin lyhyeksi ja sitten käytin mikroporakonetta tapin tarkempaan lyhentämiseen. Viilasin myös sormukseen tasaisemman kohdan juotosta varten.


Mallasin sormuksen kohdalleen itsepuristavien juotospihtien avulla. Juuri ennen tätä alakuvassa olevaa vaihetta olin sulattanut tapin päähän juotetta. Siten sormus "tippuu" paikoilleen, kun sormuksen alla oleva juote sulaa uudelleen.

Tässä työssä haastavinta oli löytää juuri oikea juotoskohta, jotta sormus on sopusuhtainen joka suunnasta katsottuna. Valetut osat eivät olleet aivan symmetrisiä, joten hahmotuskykyä tarvittiin, jotta muoto saatiin toimimaan oikeassa kohdassa.

Malleja oli useita erilaisia.

Alemmasta kuvasta huomaa hyvin, mikä on valmis ostettu sormus ja mikä itse tehty.


Eli sirompi vasemmanpuoleinen on omatekemäni, paksummat ovat tehdastuotantoa :)

Nämä sormukset olivat suosikkejani Peterin koruista, tosi näyttäviä, mutta kuitenkin päivittäiseen käyttöön soveltuvia.

- Anni

12. kesäkuuta 2013

Idar-Oberstein osa 2

Moikka! Pahoitteluni parin viikon hiljaisuudesta, on vaan taas tuntunut niin muka ylitsepääsemättömän vaikealta kirjoittaa blogia...

Viimeisiä päiviä täällä viedään ja kotiinpaluu tuntuu oikealta. Takana on huima määrä kokemuksia, mutta toivottavasti edessä on vielä paljon, mitä odottaa ja mitä kohti pyrkiä. Sanoiksi näitä tuntemuksia on vaikea muuttaa, etenkään muutamaan lauseeseen.

Ja vaikka palaankin lauantaina kotiin, minulla on vielä paljon julkaisematonta reissumateriaalia... Joten blogi ei suinkaan hiljene tähän viikkoon, vaan kirjoittelen tänne niin kauan kuin juttua riittää :)

Ja nyt jatketaan Idar-Obersteinin parissa.

Toinen päivä alkoi hyvällä hotelliaamiaisella ja sen jälkeen lähdimme Peterin kyydillä Idarin puolelle tutustumaan kivikaivokseen. Idar-Obersteinin kaivos on suurin Euroopan kaivoksista, joka on yleisölle avoin. Töitä tässä kaivoksessa ei enää tehdä, vaan sitä ylläpidetään turisteja varten.

Kaivokselle ei pääse autolla, joten kävelimme jonkin matkaa parkkipaikalta. Kujaa oli "koristeltu" paikallisilla kivilohkareilla. Ainakin sai käsityksen, mihin tie johtaa ;)



 Matkan varrelta. Vastaanottorakennuksen pihalta oli komeat maisemat. Päivä oli melko pilvinen ja viileä, mutta onneksi säästyimme sateelta luonnonhelmassa kävellessä. Kaivos sijaitsi mäen päällä, joten maisemia riitti pitkälle.



Meillä kävi tuuri, paikalle päästyämme opastettua kierrosta odotti vain kaksi naista ja pääsimme neljästään vierailulle. Yllä kuvassa näkyy suuri ryhmä (keltaiset kypärät), joka tuli paikalle meidän lähtiessä. Kaivos oli melko ahdas.

Seuraavaksi kuvia kaivoksesta.

vuorikristallia


Vuorikristallia ja ametistia.



Kaivoksessa kasvoi kasveja keinovalossa. Kuuntelimme englanninkielistä nauhaa ja siellä mainittiin, että kasvien siemenet ovat todennäköisesti tulleet vierailijoiden kenkien mukana kaivokseen, koska aukkoja maan päälle siellä ei ole. Kosteutta riittää, joten kasvit ovat päättäneet kasvaa lamppujen avulla.


Yllä kuva kaivoksen suurimmasta ametistista. Se on pitänyt suojata, koska ihmiset ovat tuhonneet siitä jo ison osan.




Kaivos oli mukava kokemus, suosittelen myös tätä kohdetta!


Kaivokselta lähdimme sitten suunnistamaan kartan avulla metsän läpi kohti toista vanhaa työmaata, eli Weiherschleifea. Se on vanha vesimylly, joka pyörittää suuria hiomalaitteita.


Hiomossa on hiottu paikallisia tuotteita, etenkin akaattikaiverruksia. Työ on ollut erittäin raskasta ja jo pienet lapset sitä tekivät 1900-luvun alussa. Opas kertoi työmiesten eläneen vain n. 40-vuotiaiksi työn haittavaikutusten vuoksi. Alla kuva penkistä, johon käytiin vatsalleen ja kiveä painettiin koko ruumiinpainolla hiomalaikkaa vasten. Hiomisesta irronneet liat ja hiukkaset roiskuivat helposti kasvoille ja jalat olivat kovilla työntämisestä.


Työpajan kaikki koneet toimivat yhden myllyrattaan voimalla. Itse laitoin merkille, että laikat pyörivät melko hitaasti, joten hiominen ja sahaaminen on ollut varmasti todella hidasta.


Myllymuseolta kävelimme Idarin keskustaan ja menimme bussilla Oberteinin puolelle. Päätimme kiivetä korkealle linnojen raunioita katsomaan, sekä myös kirkkoon kallion seinämässä.

Portaita ja ylämäkeä riitti, onneksi on tullut käveltyä sen verran, ettei kunto loppunut ihan kokonaan.


Kokeilin kameran hauskaa "miniatyyri"-efektiä.

Kiipesimme ensin tornin rauniolle, josta vielä kauempana oleva linna näkyi hyvin.


Vasemmalla näkyy torni, jonka juurella ensin olimme.



Maisemat kaupunkiin olivat todella hienot. Vähän huimasi, jos katsoi suoraan alas..


Ville kiipeää kirkkoon.


Loppuun vielä kuva hassusta kivestä, ihan kuin joku eläin :)


Matka Idar-Obersteiniin oli todella antoisa. Se oli samalla myös ensimmäinen matkani Saksaan. Hienoista maisemista johtuen tekee mieli vierailla uudestaan Keski-Euroopassa. Täällä Belgiassa ei paljon mäkiä ole.

 Seuraavan jutun kirjoitan todennäköisesti Suomen kesässä, joten pysykäähän linjoilla :)

- Anni

29. toukokuuta 2013

Idar-Oberstein osa 1

Tästä päivästä tulikin yllättäen vapaapäivä. Peter laittoi viestiä aamulla, että paja on täynnä vahahöyryjä ja hän ei halua kenenkään tulevan niitä hengittämään. No, ihan oikein, ei terveydellä pidä leikkiä.

Teimme eilen vahapuita ja ne olivat viime yön uunissa. Ilmanvaihtoimuri petti ja savua oli kuulemma niin paljon, että toiselle puolelle salia ei nähnyt. Toivottavasti korjauskustannukset eivät nouse ihan hurjiksi...

No nyt sitten istun täällä meikit naamassa, joten täytyy olla reipas ja aloittaa päivä jollain tavalla kuitenkin. Eli tässähän on sopiva hetki kirjoittaa reissusta Saksan Idar-Obersteiniin. Jaan tekstin kahteen osaan, koska kuvia on niin paljon, että kerralla niitä on aika raskasta käsitellä :)

Aloitetaan siis ensimmäisestä päivästä, kun lähdimme klo 6:30 kohti Saksaa. Peter halusi katsella kaupunkia ennen luentojen alkamista, joten siksi lähdimme hyvissä ajoin. Luennot olivat siis saksaksi, joten minulle niistä ei olisi ollut hyötyä, kun en saksaa osaa kuin muutaman sanan. Onneksi Ville oli seuranani, joten vietimme kaksi "kivituristipäivää".



Idar-Oberstein sijaitsee lounais-Saksassa Luxemburgin korkeudella. Asukkaita on reilu 30000, joten sekaan mahtui hyvin. Turistikausi ei ole vielä alkanut, joten kaupungilla oli hyvin rauhallista. Yllä kuvissa näkyy varmasti kaupungin selvin tuntomerkki eli Felsenkirche, kirkko kalliossa. Alemmassa kuvassa Obersteinin turistiaukio, jota ympäröi monet ravintolat ja kivi-/korumyymälät.

Kaupunki jakautuu kahteen osaan, Idar on muutama kilometri Obersteinista pohjoiseen. Idarin puoli on uudempi ja siellä tuntui olevan paljon alan yrityksiä ja konemyymälöitä.

Idarin keskustaa, huomaa kivilohkareet pallossa!
Ihastuin pienen kaupungin idylliseen tunnelmaan ja kauniisiin maisemiin. Ei tuollaisia jokilaaksoja löydy Suomesta. Toivottavasti kuvani välittävän tunnelmaa myös teille.

Ensimmäinen käyntikohteemme oli tehdasmuseo Jakob Bengel. En ymmärrä, miksi en ottanut kuvia, enkä tosin edes kysynyt, oliko se sallittua. Englanninkielinen opastus vaan vei mennessään ja kamera unohtui kokonaan. Klikkaamalla tätä linkkiä pääset näkemään kuvia tehtaasta sekä Bengelin koruista.

Jakob Bengel perusti yrityksensä Idar-Obersteiniin v. 1873. Aluksi tehdas valmisti kellonperiä, mutta 1900-luvun alussa alkoi myös korutuotanto. Bengelin ajatus oli tehdä edullisia koruja kaikkien saataville, joten materiaalit olivat myös edullisia. 1920-luvusta eteenpäin Bengelin Art Deco -pukukoruja tehtiin uskomattomia määriä ja niitä voi edelleen löytää myytävänä melko hurjilla hinnoilla.

Tehdas oli erittäin mielenkiintoinen pala historiaa. 100-vuotiaat koneet toimivat yhä ja KAIKKI työkalut on säästetty. Tehtaan toiminta ei ole täysin loppunut koskaan, ja korutaiteilijoita käy työskentelemässä upeissa historiallisissa olosuhteissa.

Alla kuva Art Nouveau -tyylisestä Villa Bengelistä, joka rakennettiin ihan tehtaan kupeeseen asuintaloksi. (Kyllä kelpaisi tuolla asustella ja viettää taiteilijaelämää...)


Aika mieletön pala koruhistoriaa säästetty. Bengelin tehdas on ehdoton vierailukohde Idar-Obersteinissa.

Myöhemmin lähdimme Peterin kyydillä Idarin puolelle ja vierailimme kolmikerroksisessa jalokivimuseossa. Idar-Obersteinissa on louhittu akaattia, vuorikristallia ja jaspista vuosikymmeniä, joten museossakin huomasi paikallisen historian. Toki olihan siellä niin paljon erilaisia hienoja kiviä ja kaiverrustöitä, etten ole ennen nähnyt! Alla vain muutama esimerkki.











Etenkin vuorikiteet olivat ihan järjettömän kokoisia! Itse pidän kiven luonnollisesta muodosta erittäin paljon, vaikka kaiverrustyöt ovatkin todella taidolla tehtyjä ja uskomattomia. Kivi on kuitenkin luonnosta peräisin ja joskus luonnon työ täytyy säilyttää, jotta sen kauneus tulisi parhaiten esiin.

Turisti löysi hiomalaikan!
Loppupäivä kului kaupungilla kävellessä ja ravintolassa syödessä. Majoituimme Obersteinin puolella mukavassa hotellissa, jonka aamupala oli todella hyvä! ;)

Jatkuu seuraavassa osassa!

- Anni

PS. Kiitos Ampiine, olet ensimmäinen, joka tunnustaa lukevansa blogiani! ;)

26. toukokuuta 2013

Korvakoruja

No niin, jatketaan siitä mihin jäätiin, eli korvakoruihin.

Irrotin siis "puun oksat" leikkureilla tai sahalla, helppouden mukaan, ja aloin viimeistellä niitä nappikorvakoruiksi.


Viimeistely tapahtui erimuotoisilla ohuilla neulaviiloilla. Pinta sai jäädä viilan jäljille, joten työhön ei tarvinnut kuluttaa tunteja hiekkapaperin kanssa. Kunhan vain vahavalun jäljet sai pois ja muoto oli kaunis.


Kun pienet kuviot olivat viilattu näteiksi, porasin ohuella mikroporakoneella niihin paikat korvistapeille. Poraa harjoittelin ensin noin sadalla reiällä messinkilevyyn, kun en ollut aiemmin sellaista käyttänyt. Mikroporakonetta pidetään kädessä kuin kynää (tai työn vaatimalla tyylillä) ja jalalla painetaan pedaalista kierroksia. Aluksi poraaminen oli haastavaa, mutta melko nopeasti opin, kuinka saa hyvän tuloksen.


Ylhäällä jo juotettuja korvistappeja keitosveden jälkeen. Keitosvesi sisältää happoa, joka puhdistaa metallista juottaessa syntyneet oksidit ja muut pintaan tarttuneet liat.


Juottamisen jälkeen korvikset heitettiin kiillotusrumpuun, joista ne tulivat säihkyvän valmiina ulos.
Pidin paljon tästä työstä, aika kului mukavasti ja opin myös uutta. Tein yhteensä kahdeksan erilaista paria.



Sain myös ilokseni valita yhden parin itselleni, kun varovasti tiedustelin, kuinka paljon ne maksavat, jos ostaisin. Kuulemma hopeaa ei laiteta vihkoon ylös ja designin sain lahjaksi :D

Seuraavaksi alan valmistelemaan teille pientä juttua Saksan Idar-Obersteinista, mitä kaikkea siellä parin päivän aikana ehtikään tehdä ja nähdä.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

- Anni